sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Welcome to the Jungle!

Olipa kerran ei niin kovin pieni kymmenen pisteen tyttövauva. Pienokainen sairasteli ensimmäisen elinvuotensa aikana useita korvatulehduksia, joita hoidettiin perinteisesti antibiooteilla ja puhkomalla tärykalvoja. Yhdeksän kuukauden ikäisenä päiväkotiin joutuminen oli viimeinen naula sairausarkkuun. Geneettinen alttius (serkullanikin on reuma) yhdistettynä vuotavaan suoleen (korvatulehdukset + antibiootit) ja ympäristön laukaisevaan tekijään (päiväkoti a.k.a bakteeri- ja viruspesäke) olivat todennäköisesti tarpeeksi tehokas kombo, jotta sairastuin alle vuoden vanhana nivelreumaan. 

Pikku-Jossu ja iskä

Vanhemmilleni kerrottiin, että ennusteeni olisi huono. Todennäköisesti olisin pyörätuolissa jo 10-vuotiaana. Kaikki mahdolliset lääkehoidot kokeiltiin läpi. Oli tulehduskipulääkkeet, kultahoito, Salzopyrin sekä kortisonia niin pistoksina kuin tabletteinakin. Mikään näistä ei oikein tehonnut ja ala-asteikäisenä minulla aloitettiin Metotreksaattihoito. Kerran viikossa aina lääkkeen oton jälkeisenä päivänä oksentelin kesken koulupäivän ja voin pahoin. Mainittakoon, että metotreksaattia käytetään myös syöpälääkkeenä ja yleinen haittavaikutus on pahoinvointi ja vähän harvinaisempana jopa maksavaurio.


teini-Jossu ja pikkusisko "Maute"

Kuudennen luokan jälkeen kortisonilääkitykseni lopetettiin tehottomana. Olin aivan onnessani kun kesällä juuri ennen yläasteelle siirtymistäni laihduin pois kortisonin aiheuttaman turvotukseni ja näytin jälleen omalta itseltäni. Enemmän ja vähemmän ala- ja ylämäkeä meni useampi vuosi, kunnes 2000-luvun alussa otettiin kokeiluun biologiset lääkkeet. Muistaakseni vuonna 2002 kokeiltiin Remicadea, joka tiputettiin suoneen parin kuukauden välein sairaalan päiväosastolla. Oireet kyllä poistuivat joksikin aikaa, mutta vaikutus ei kestänyt sitä kahta kuukautta. Vuonna 2004 lääkärini halusi aloittaa Enbrel-lääkityksen. Minusta otettiin mm. keuhkokuvat ja tuberkuloositesti, sillä Enbrel saattaa altistaa erilaisille infektiotaudeille. Sitä epäillään syylliseksi myös lymfoomaan ja mahdollisesti muihinkin syöpäsairauksiin.

Reilu kaksi vuotta sitten voin todella huonosti. En niinkään reumani vuoksi, vaan syypäänä oli kaikki muu mahdollinen. Olin ollut jo jonkin aikaa stressaantunut silloisesta työstäni, tai ennemminkin työtahdista. Menetin yöuniani ja olin flunssassa jatkuvasti. Minulla oli ihmissuhdeongelmia, jotka aiheuttivat jatkuvaa pahaa henkistä oloa. En jaksanut enää edes kävellä kahden kilometrin pituista työmatkaani. Aloin saada sydänoireita ja joka ilta nukkumaan mennessäni kuuntelin epätahtista sydäntäni ja mietin, että mikähän kuolemansairaus minulla mahtaa olla. Minulta otettiin pariin otteeseen sydänkäyrät ja kilpirauhastestit. Mitään ei kuitenkaan ollut vialla.

Ystäväni oli puoli vuotta aiemmin aloittanut paleo-ruokavalion kilpirauhasen vajaatoimintansa vuoksi. Konsultoin häneltä neuvoa pahaan olooni ja hän vinkkasi minulle lisämunuaisuupumuksesta kertovan tekstin. Tunnistin heti oireet omakseni. Asiaa muutaman päivän vatvottuani päätin kerrankin elämässäni ottaa ohjat omiin käsiini ja yrittää vaikuttaa hyvinvointiini ruokavalion avulla.

Vuoden 2013 loppiaisena aloitin paleomaisen ruokavalion. Jätin kerrasta pois mm. kaikki viljat, maitotuotteet ja sokerin. Ensimmäiset neljää päivää podin aivan kamalaa päänsärkyä. Sitä kutsutaan muuten vieroitusoireiksi! :D Olihan ruokavalioni koostunut vielä joulukuussa päivittäisistä pakastepitsoista, joulutortuista ja glögistä.

paleojuhlaruokaa

 Luulin kokevani ihmeparantumisen muutamassa viikossa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Eikä mikään ihme, olinhan myrkyttänyt kroppaani melkein 33 vuotta! Se, mikä sen sijaan tapahtui pian, oli ajatusten selkiytyminen ja muiden kuin reumaoireiden katoaminen. Parin kuukauden kuluttua fyysinen vointini oli jälleen normaali. Ajatukseni ja tunteeni selkiytyivät kevään mittaan ja toukokuussa 2013 päätin lähteä suhteesta, jossa en enää voinut hyvin.

Samoihin aikoihin pärjäsin jo vähemmällä lääkitykselläkin. Olin jättänyt pois omavaltaisesti Metrotreksaatin ja kasvattanut Enbrelin pistoväliä viikosta kolmeen viikkoon. Avioero oli kuitenkin kuluttava ja olin henkisesti stressaantunut. Kesällä ja syksyllä tuli juhlittua (=juopoteltua) paljon ja repsahtelin ruokavalioni kanssa. 

pile-possu

Vuoden 2014 alussa oloni oli henkisesti jo paljon parempi. Joka viikkoisen juopottelun sijaan päätin harrastaa tervehenkisempiä asioita. Olin syksyllä aloittanut uutena harrastuksena karnevaalisamban ja aivan untuvikkoina pestauduimme kaverini kanssa alanjohtajiksi seuraavan kesän karnevaaleille. Se tarkoitti sambakoulullamme askartelua, ompelemista ja muiden alalaistamme ohjaamista pukujen kanssa. Olin ihan elementissäni! :) Sain päähäni myös muuttaa kaupungin perukoilta keskustaan, josta oli kävely-/fillarointimatka töihin ja kavereita lähietäisyydellä.


Tampereen kukkaisviikkojen sambakarnevaalit 2014

Viime vuoden kesällä tapahtui paljon kaikkea huisin kivaa. Kesäkuun alussa oli ensimmäiset sambakarnevaalini Helsingissä. Kokemus oli todella mieleenpainuva! Heti seuraavalla viikolla tapasin nykyisen avomieheni. Hän on ihmisenä jotain aivan ainutlaatuista. Ensimmäistä kertaa voin sanoa, että oma mies on myös paras ystäväni. Kesäkuussa ehdin vielä matkustamaan ystäväni kanssa Kreetalle ja saamaan uuden työpaikankin. Nykyinen työpaikkani on tähän mennessä elämääni se kaikista mieluisin ja olen viihtynyt todella hyvin. 

Kreetalla 2014

Kaikkien näiden hyvien kokemusten, iloisen mielen ja ruokavalioparannuksen ansiostakaan en ollut onnistunut pääsemään eroon kokonaan reumaoireistani ja -lääkkeistäni. Kesällä ja syksyllä 2014 tuli herkuteltua viikottain ja söin edelleen jonkin verran maitotuotteita. Vaikkakin muuten ruokavalioni oli jälleen kondiksessa.

Sangriakelluntaa mökillä 2014

Nyt joulukuussa 2014 oli reumalääkärini sitä mieltä, että koska tarvitsin Enbreliä enää niin vähän, niin tautini täytyi olla remissiossa. Eli hän mielivaltaisesti päätti, etten tarvitse enää mitään lääkkeitä! Olin siis vuotta aiemmin tunnustanut lääkärilleni lääkkeiden karsimisesta ja ruokavaliostani. Silloin häneen mukaansa 3 viikon välein pistetty Enbrel oli ihan ok ja Kelan korvattavissa. Ei auttanut muuta kuin lähteä lääkäristä ilman reseptiä häntä koipien välissä kotiin ja miettiä, että mitäs nyt? Päätin jälleen kerran, että vuoden vaihteessa teen radikaalin ruokaremontin.

Olimme joulukuun lopulla rentouttavalla lomareissulla Meksikossa, jossa tuli herkuteltua jonkin verran jäätelöllä ja vehnäjauhoisilla ruuilla. Reissusta sain jonkinlaisen pöpön, johon jouduin valitettavasti syömään antibioottikuurin Suomessa. Lähtökohta ruokaremppaan ja suoliston parantamiseen oli jälleen hieman huono, mutta taustalla oli onneksi 2 vuotta ihan hyvää ruokavaliota. 

Meksiko ja Tulum

 Nyt olen jälleen ollut 2 kuukautta täysin viljattomalla, maitotuotteettomalla ja sokerittomalla ruokavaliolla. En ole syönyt myöskään riisiä enkä perunaa. Olen minimoinut punaisen lihan käytön ja senkin vähän kulutan luomuna tai riistana. Ylipäätään olen vähentänyt proteiinin määrää. Lisäksi olen noudattanut osittain myös nk. autoimmuunipaleota. Olen siis karsinut myös herneet, palkokasvit ja soijan. Lisäksi olin kuukauden lähes kokonaan ilman kahvia, suklaata, pähkinöitä, tomaattia, paprikaa ja chiliä. Kananmunia en kuitenkaan osannut jättää pois. Nyt olen ottanut jälleen käyttöön tomaatit ja paprikat. Kahvia juon ehkä kupin tai kaksi viikossa ja senkin luomupikakahvina. Sokeritonta ja maidotonta suklaata olen käyttänyt pari kertaa muffinsien leivonnassa. 

Gluteenittomat suklaamuffinsit

Olen sanonut kaikille ruokavaliosta kyselleille, että merkityksellistä ei ole pelkästään se, mitä välttelet - vaan myös se, että saat tarpeeksi ravintoaineita! Tämän vuoksi olen lisännyt päivittäistä kasvisten ja marjojen määrääni. Ostimme miehen kanssa myös mehulingon, jonka avulla saa helposti lisättyä kasvisten nauttimista mehun muodossa. Varsinaisen ruuan lisäksi käytän paranemista nopeuttaakseni useampaakin lisäravinnetta, joista myöhemmin lisää.

Edelleen olen tiellä kohti määränpäätä eli reumaoireetonta elämää ilman lääkkeitä. Tai lääkkeet ovat nyt loppu, mutta reumaoireet eivät vielä kokonaan. Tämän kaksivuotisen ruokaviidakon koluamiseni innoittamana päätin lähteä opiskelemaan FLT ravintoneuvojaksi! Olen käyttänyt niin paljon vapaa-aikaani ruoka-asioiden tutkimiseen netissä, että miksipä ei opiskelisi samalla uutta ammattia itselleen! :) 

Tämän blogin tarkoitus on auttaa kaikkia ruokaviidakossa rämpiviä oman elämänsä ihmeparantajia. Toivon että omista kokemuksistani on apua myös muille ihmisille, eikä kaikkien tarvitse rämpiä samoja rämeikköjä läpi. Toivottavasti ravinto-opiskelujeni myötä osaan jakaa kattavia ja asiantuntevia neuvoja ravitsemuksen suhteen mitä erilaisimpiin oireisiin. Pienenä halusin lääkäriksi, jotta voisin auttaa ihmisiä. Mutta ei minusta sellaista tullut. Uskon kuitenkin, että tulee vielä jotain paljon parempaa! ;) 

Tervetuloa mukaan! :)



Lämpimin terkuin: Viidakko-Jo(ssu)

2 kommenttia:

  1. Onnea! Ihanaa että voit nyt paremmin, sinulla on vielä elämä edessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis. :) Vielä on matkaa taitettavana.

      Poista